Vuosi on alkanut kaikkea muuta kuin tylsänä – valitettavasti

Viime kolumnissani toivoin, että tulevasta vuodesta tulisi tylsä, mutta kuten kaikki olemme saaneet huomata, ainakin vuoden alku on kaikkea muuta kuin tylsä, ja vieläpä hyvin ikävällä tavalla. Zelenskyin ja Trumpin tapaaminen päätyi diplomaattiseen katastrofiin, jota en muista ikinä nähneeni- Tapaaminen toi mieleen lähinnä yläasteen, jossa nuoret miehet vielä harjoittelevat sosiaalista laumaelämää. Toivoa sopii niin Ukrainan kuin muidenkin rajavaltioiden kannalta, että Zelenskyi löytää yhteisen tahtotilan Yhdysvaltojen kanssa. Helppoa se ei varmasti ole, mutta jos monella Euroopan maalla riittää resurssit kahden päivän sotaan, niin vaihtoehdot Ukrainan tukemiseksi ovat vähissä. Nyt viestit Lontoon huippukokouksesta Starmerin johdolla antavat toivoa, että Unionissa ymmärretään tilanne ja toivottavasti seurauksena nähtäisiin sanojen sijaan myös enemmän tekoja. Samaan aikaan kun valtameren toisella puolella hallinto muuttuu meille vieraaksi, on täällä kotosuomessa meillä ihan omatkin murheet. Onneksi on tulossa kunta- ja aluevaalit, joissa demokratian avulla jokainen voi päättää maan suunnasta. Hyvinvointialueet ainakin täällä Pohjois-Savossa kärsivät pisimmistä hoitojonoista, ja samaan aikaan pitäisi pystyä säästämään lyhyessä ajassa kymmeniä miljoonia. Sama on edessä kuntatasolla todella monessa Suomen kunnassa. Mitään helppoa lääkettä tai hopealuotia asian korjaamiseksi ei ole, vaan tulevat valtuustot joutuvat todennäköisesti ikävien päätösten eteen. Toivottavasti päätökset ovat pienimmän haitan mukaisia. Monesti politiikka keskittyy resurssien jakamiseen, mutta minusta tulisi muuttaa ajatusta siihen suuntaan, miten luodaan kasvun hedelmiä, jotta voisimme paremmin rahoittaa eri palvelut, kuten kirjastot ja koulut. Muutoin kunnat ovat yhä uudelleen tilanteessa, jossa menokehystä sopeutetaan vallitsevaan tilanteeseen. Pidemmällä aikavälillä meidän tuleekin todennäköisesti eteen tilanne, jossa tuottavuusloikkaa ei tapahdu ja väestö yhä pienenee ja vanhenee, jolloin jostain asioista pitää luopua. Toisin sanoen tulevat valtuustot ovat isojen asioiden äärellä eikä ulkopuolinen maailma anna hengähdystaukoa; uusi ”normaali” on se, ettei mikään ole pysyvää. Jokaisen sukupolven pitääkin tehdä työtä hyvinvointivaltion eteen ja on todella sääli, jos tulevalla vahtivuorolla ei pystytä lunastamaan lupauksia. Pohjoismainen hyvinvointivaltio pitäisikin olla vientituote, sillä niin paljon mahdollisuuksia ja onnea se on luonut. Viime kolumneissani olenkin kirjoittanut paljon työperäisestä maahanmuutosta ja sen mahdollisuuksista. Tätä teemaa sivuten toivonkin, että me suomalaiset olisimme armollisempia ja ystävällisempiä toisillemme ja herättelisimme kyläilykulttuuria uudelleen. Olemme sosiaalinen laji ja uskonkin läsnäolon ja puheen voimaan. Paljon murhetta olisi tässäkin maassa vähemmän, jos kohtaamme toisemme ystävällisyydellä ja uteliaisuudella. Kirjoittaja on Itä-Suomalaistunut diplomi-insinööri, joka ihmettelee maailman menoa Kuopiosta käsin ja pyrkii edistämään maailmaa niin politiikan keinoin kuin ympäristöjärjestökentästä käsin. Teemu Backnäs, kunta- ja aluevaaliehdos (SDP), Kuopio Teemu Backnäs kirjoitti aiheesta myös [Itäsuomalaisessa](https://www.itasuomalainen.fi). --- *Kirjoitus on julkaistu myös [SDP Kuopion sivuilla](https://sdpkuopio.fi/teemu-backnas-vuosi-on-alkanut-kaikkea-muuta-kuin-tylsana-valitettavasti/).*